Heräsin aamulla. Satoi taas vettä. Tai oli sumua -ei eroa minulle. Märkää kuitenkin. Muistin, ettei kahvia ole. "Karhu nukkuu karhu nukkuu talviunillaan", kuulemma. Milloin minusta tuli aamu-uninen - ja -kärttyinen? Pesin naaman, hurautin hakemaan kahvia. Olin ladannut keittimen jo eilen valmiiksi iltapäiväkahvia keittäessäni ja silloin huomatessani ettei kahvia ole. Se hetki, kun avaa kahvipaketin. Kun kaataa sen purkkiin, ja lusikoi purut keittimeen. Se tuoksu tekee kaiken tämän kiukuttelun
sen arvoiseksi.
Pelargonian lehti pääsi eilen paperille, odottelee nyt kukkaa seurakseen, mutta ensin pitäisi oman pelakuuni kukkia. Tulppaani on odotellut valmistumistaan jo vuoden päivät kohta, vielä se väritkin näkee.
Luulin istuttaneeni kurpitsat liian myöhään, mutta hyvin näyttävät nousevan. Kohta maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti