Kasvit juttelevat keskenään

Sateenkaaria ja hämähäkin seittejä

Vihreyttä

Osaa kaivetaan pois, osaa istutetaan. Koristevattua on aivan liikaa. Kuvia seinällä, kehyksiä saisi olla aina vain enemmän. Kuvista löytyy niin itse otettuja, äitini (vai tätini?) nuoruudessa kuvaamaa ja itse kehittämää, sekä netistä löydettyä (pääkallo, joka tuntui olevan pakollinen tulostettava, kun tulostimen saimme vihdoin hankittua).

Aamutuimaan

Heräsin kuukausi sitten ensimmäisille aamukahveille ulos hiljaisena sunnuntaiaamuna. Silloin oli lämmintä ja aurinko oli noussut esiin. Mutta hassua huomata nyt, kuinka erilaista ympärillä on. Vihreys on lisääntynyt, romu vähentynyt, valo kirkastunut. Tästä tulee hiljaa hyvä.

Epäonninen parsankeittäjä

Ei ne mahtuneet kattilaan. Kastikekin juoksettui. Syötiin sitten voisulalla ja sitruunamehulla. Hyvää sekin.

Kahvia eka.

Heräsin aamulla. Satoi taas vettä. Tai oli sumua -ei eroa minulle. Märkää kuitenkin. Muistin, ettei kahvia ole. "Karhu nukkuu karhu nukkuu talviunillaan", kuulemma. Milloin minusta tuli aamu-uninen - ja -kärttyinen? Pesin naaman, hurautin hakemaan kahvia. Olin ladannut keittimen jo eilen valmiiksi iltapäiväkahvia keittäessäni ja silloin huomatessani ettei kahvia ole. Se hetki, kun avaa kahvipaketin. Kun kaataa sen purkkiin, ja lusikoi purut keittimeen. Se tuoksu tekee kaiken tämän kiukuttelun sen arvoiseksi.

Pelargonian lehti pääsi eilen paperille, odottelee nyt kukkaa seurakseen, mutta ensin pitäisi oman pelakuuni kukkia. Tulppaani on odotellut valmistumistaan jo vuoden päivät kohta, vielä se väritkin näkee.
Luulin istuttaneeni kurpitsat liian myöhään, mutta hyvin näyttävät nousevan. Kohta maahan.

Aurinkoa silmissä

Onko mikään parempaa, kuin herätä aamuauringon säteisiin monen sateisen harmaan päivän jälkeen? Ei minusta. Nyt kelpaa. Hyvää huomenta.