ruusu

Sama puna joka poskillemme hiipii

ulkona ollessamme

sama puna myös punalehtiruusuun helahtaa

Heleä

 nuppuja odottaen

lehtiä hellien 

Taivaalta veden sataessa

kastellen luodut 

luoden uutta

Jonka jälkeen aurinko taas pääsee loistamaan

lehdet

lehdet

Se on se pieni havina

kun koivunlehdet puhjettuaan 

sateessa 

pienessä tuulessa

oksissa puun korkean

Se ääni kun talven 

ja pitkän kevään myötä 

juuri ilmestyneet 

pienet suloiset 

tuovat korviimme kesän

tullessaan

jäljiltä hiljaisuuden

luomisvoima

Ja mikä voima

luomisvoima

uskomattoman kauneuden

vasta nupullaan 

voikukka joka jo kurkottaa

taivasta kohti

Vain voikukka

sanomme

mutta kaikki se 

mikä siihen sisältyy

sisältyy myös meihin

on myös meissä

kukoistaa

*

Eloisa vihreä 

kastehelmet lehtien pinnalla

Tanssien, säteillen

Loistaen 

sen onnen

joka tarkoitettu on 

kaikille meille koettavaksi

jos haluamme sen vastaanottaa.