Tänään menin metsässä polulle maate. Katsoin huojuvia puita, kuuntelin lintujen laulua, olin hetken hengittämättä. Jostain kaukaa kuului pieni auton pörinä, lähempänä koiran hengitys, kohdalla pienen pienten lumihiutaleiden ripsimisen ääni takkiani vasten. Hiutaleet sulivat silmiini, iholleni, huulilleni. Oli hyvä vain olla. Suljin silmät. Avasin, näin vain puiden latvat, palan taivasta. Siellä oli onni.