Nyt on taas niin paljon kuvia että, koitan ehtiä niitä tänne jakaa kun vain pystyn.
Olin huonona monta päivää, löysin luultavasti syyn, heti auttoi. Liikkuminen on tärkeää, sen huomaa nyt. "Tässä iässä", voiko niin jo sanoa. Ei varmaan monen mielestä.
Ei ikäkriisiä kuitenkaan. Ei haittaa vaikka ikää tulee, välillä sen vain huomaa pienistä asioista. Mutta antaa tulla! Kuitenkin tuntuu että nyt olen tasapainoisimmillani kuin koskaan aiemmin. Ja se, jos mikä, tuntuu hyvältä.
"Naiselta ei saa kysyä ikää!" "Tai painoa!" "Naiset torkuttavat ihan vain jotta tuntuisi että saa nukkua pidempään." Monia hassuja asioita, totta tai ei. Kuitenkin sitä huomaa itse vastaavansa kaavamaisesti painokyselyyn (hei ei tuommoista
saa kysyä), ikäkyselyyn (aina 21).. Vain herätäkseen itsekseen myöhemmin tunteeseen että
mitä sitten. Mitä sitten vaikka joku tietäisi kuinka paljon painan, minkä ikäinen olen, olenko samanlainen laiskuri aamuherätyksen kanssa.
Torkuttamiseen vastaan
kyllä ihan suoraan! Tyhmää ja turhanpäiväistä, mutta jotenkin niin helppoa.
